Kuuletko ajan hidastuvan
levittävän siipensä ja laskeutuvan

Nimensä laulussa kuiskaa
"Minä odotan"

Kuuletko varvikossa suhinan
helman neulasia viskoessa

lomassaan sävelen
toistuvan

Tuo yksi sävel muuttaa melodian
Ja heti sydän tunnistaa
Yksi
ainoa

Jo muinaiset kreikkalaiset, tarkemmin spartalaiset, nauttivat (noh, ainakin söivät) mustaa keittoa nimeltä melas zomos (μέλας ζωμός). Lisää keitosta jäljempänä, mutta ensin resepti. Käytännössä valmistetaan reilusti etikkainen lihaliemi ja lisätään siihen veri.

• 0,5 l sian tai naudan verta
• 1 l vettä (kokoonkeittämisen jälkeen)
• 2,5 dl etikkaa (käytin omena- ja riisiviinietikkaa)
• luita luulientä varten (käytin paketillisen naudan ydinluuta)
• sisäelimiä, kieltä, sorkkia, häränhäntää, tms. (käytin mm. sian sydäntä)
• ½ kg liemijuureksia (porkkanaa, palsternakkaa, selleriä)
• 1 sipuli
• ½ valkosipulia
• pari laakerinlehteä
• timjamin oksia
• muita yrttejä (salviaa, persiljaa)
• kokonaisia mustapippureita
• suolaa tai esim. kasvisliemikuutio

Paahda luita, reilunkokoisiksi paloiksi pilkottuja juureksia ja kuorellisia sipuleita kuumassa uunissa grillivastuksella kunnes ottavat väriä (n. 10-15 min). Kasvikset paahtuvat hieman nopeammin kuin luut, joten ne voi paahtaa myös erikseen. Puolita sipulit ja poista niistä kuoret. Leikkaa sisäelimet suupalan kokoisiksi. Laita kylmä vesi, suola, pippurit, laakerinlehdet, etikka ja paahdetut luut ja muut elimet kattilaan. Vettä tulee olla ainakin niin paljon että kaikki ainekset peittyvät. Keitä hiljalleen kannen alla 6-12h. Lisää tarha-ajuruohon oksat, sipulit ja juurekset ja keitä vielä tunti. Siivilöi syötäväksi kelpaamaton (oksat, luut ja sulamattomat rustot) pois liemestä. Keitä tarvittaessa kasaan, jos nestettä on liikaa. Lisää pieni määrä verta ja tarkista että se ei koaguloidu vaan pysyy tummana. Lisää tarvittaessa etikkaa koaguloitumisen estämiseksi. Lisää loppu veri ja keitä hiljalleen vielä vartti. Lisää loput yrtit ja tarjoile kuumana.

Keiton voi valmistaa yksinkertaisemminkin, mutta tarjoilen yllä täyden kokemuksen. Esimerkiksi paahtaminen ei ole välttämätöntä mutta lisää etenkin luihin makua. Paahtamisen sijaan elimet voi paistaa kattilassa ennen keittämistä. Vesi, etikka ja veri muodostavat keiton pohjan ja kaikki muu on sovellettavissa keittoreseptiikan logiikkaa seuraten. Itse asiassa koko historiallisesta reseptistä ei ole säilynyt muuta tietoa kuin edellämainitut kolme ainesosaa. Keiton valmistamisen perinne on ehtinyt katketa. Edelläoleva resepti on muutamien inspiraatiolähteiden maustama oma tulkintani ruokalajista – eräänlaista historian elävöittämistä.

Yhtä havaintoa en voi alleviivata kylliksi: älä säästele etikkaa. Kuten jutun kansikuvasta näkyy, tekeleeni veri koaguloitui ja muuttui ruosteen väriseksi. Keitosta ei tule mustaa ellei etikkaa ole tarpeeksi. Vastoin oletuksia etikan maku ei dominoi tässä liemessä helpolla.

Ruokavalioni on tavallisesti ennen kaikkea ympäristösyistä hyvin kasvispainotteinen. Raudanpuute kuitenkin motivoi veriruuan valmistamiseen. Onneksi keiton valmistuksessa on helppo hyödyntää lihantuotannon sivutuotteiksi kutsuttuja elimiä. Monet niistä ovat kenties parhaimmillaan juuri keitoissa.

Spartalaisten naapurikansat pitivät keittoa lähinnä järkyttävänä, eikä itsellänikään ollut valtavia odotuksia maun suhteen. Mutta mutta! Tämähän oli loppujenlopuksi aika maukasta! Ja ravintoarvoiltaan epäilemättä aika intensiivinen. Aion tehdä toistekin.

Tietokoneen ohjelmisto on tehty kymmenien tuhansien ihmisten yhteistyönä, muttei maksa mitään. Opetan koneen avulla kumppanilleni ohjemointia, jotta hän voisi hyödyntää työssään paremmin koneoppimista.

Kuulostaa scifiltä, tuntuu scifiltä, mutta kyseessä on viime keskiviikko.

Tulostusreissu oli toinen käyntini Oodissa. Ensimmäisellä kerralla järjestin pienen työpajan, jossa ystävien ja tuttavien kesken pantiin hitaaksi käyneisiin läppärivanhuksiin vipinää asentamalla magneettikiekkokiintolevyjen tilalle SSD-asemat ja käyttöjärjestelmiksi Linuxit.

Tämä tekemisen meininki on vahvasti läsnä koko kakkoskerroksen kaupunkiverstaalla. Värkkäilyjen lisäksi tiloja käytetään luovasti erilaisiin kokouksiin ja muihin ryhmätöihin, eikä spontaaneilta maker-kulttuuria sivuavilta keskusteluilta voi välttyä. Printtaillessa moni tuli myös kysymään, mitä nämä laitteet ovat ja mitä niillä valmistan. Täällä oppiminen ja inspiroituminen käy vahingossa.

Hacker ja makerspacejen jo sinällään hieno konsepti on nostettu kaupunkiverstaalla kokonaan nextille levelille tuomalla se keskelle kaupunkia ja madaltamalla kynnykset minimiin.

Valokuvien näpsimisestä alkoi muodostua minulle harrastus kutakuinkin kymmenen vuotta sitten. Tekosyy julkaista jotain! Jutun kuvitus on juuri tuota alkupään tuotantoa, jota leimaa erityisesti HDR-innostus.

Lyhyesti tekniikasta: HDR (sanoista High Dynamic Range) valokuvauskontekstissa tarkoittaa kuvan ns. dynaamisen alueen eli sävyjen erottelukyvyn laajentamista yhdistelemällä useita valotuksia. Näin voidaan kompensoida sitä, että kameran kennon tallentama dynaaminen alue on paljon ihmissilmän havaitsemaa kapeampi. Tästä syystä esimerkiksi vastavaloon kuvaaminen tuottaa hankaluuksia.

Vastaavasti tavalliset näytöt kykenevät toistamaan varsin kapean dynaamisen alueen, joten HDR-kuvien D-alue pitää tiivistää tarkoitusta varten. Tähän kehitetyt lukuisat erilaiset nk. tonemapping tekniikat ja algoritmit jättävät varaa kaikenlaiselle leikittelylle ja kikkailulle.

Liika kikkailu näkyy helposti myös artefakteina kuten haloina. Vaikka moni kokeiluistani ei edustakaan realistisinta lähestymiskulmaa, olen pyrkinyt välttämään pahimmat ylilyönnit.

Ensimmäiset HDR:t tein ennen ensimmäisen järjestelmäkamerani hankkimista. Alla eräs varhaisimmista, ja samalla edelleen yksi suosikeistani. Lainakameralla näpsitty.

Vuosikymmenen alkupuolella HDR-kuvien tekoon löytyi jo kiitettävästi softaa. Alkuvaiheessa käytin enimmäkseen Photoshopista löytyneitä HDR-työkaluja ja satunnaisesti PhotoMatixia. Sittemmin olen siirtynyt kuvankäsittelyssäkin täysin avoimen lähdekoodin käyttöön. Käytössä on erityisesti Enfuse, Luminance HDR ja Darktable. Valotusten haarukoinnissa puolestaan avustaa suoraan kameraan asennettava Magic Lantern.

HDR on niitä kuvankäsittelyn osa-alueita, joissa keskenään hyvinkin erilaisia työnkulkuja tuntuu olevan lähes yhtä paljon kuin kuvaajia. Sitä myötä teoksiin helposti syntyy tunnistettava persoonallinen tyyli. Käyttämäni työnkulut eivät ole tarkkaan varjeltuja salaisuuksia, vaan avaan niitä pyynnöstä vaikka vaihe vaiheelta.

Nykyisin ei tosin välttämättä käsin tarvitse muuta tehdä kuin painaa laukaisijaa. Esimerkiksi kännykkäni HDR-automatiikka nappaa kolme valotusta silmänräpäyksessä ja jpeg-lopputulos on valmis sekunnissa-parissa. Harmillisesti tonemapping-säätöjä ei pääse tekemään itse, mutta ainakaan haastavissa valotusolosuhteissa kuvaaminen ei voisi paljoa helpommaksi tulla.

Hurjaa vauhtia kehittyvä valokuvausautomatiikka on monessa mielessä tervetullutta, mutta minulle HDR-kuvauksen hohto liittyy laajan D-alueen tuomaan vapauteen valita mitä tallentamassani näkymässä haluan korostaa.

Periaatteenani on luopua osasta tekijänoikeuksistani koskien valtaosaa tuottamistani digitaalisista sisällöistä. Mielestäni sisältöjen vapaa jakaminen ja remiksaus kuuluu netin aikakaudelle toisin kuin nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö. Niimpä tämän blogin sisällöt on vastikään lisensoitu Creative Commons -lisenssillä.

Joitain vuosia sitten isäni hehkutti kuusenpihkavoiteen auttaneen pitkäaikaisiin iho-oireisiin hämmentävän hyvin. Suhtauduin epäluuloisesti, mutta päädyin silti lueskelemaan pihkan rohtokäytöstä. "Nopeuttaa haavojen paranemista... selektiivisesti antimikrobinen erityisesti haitallisia bakteereja vastaan... antifungaalisia vaikutuksia..." On otettu jopa käyttöön sairaaloissa huonepintojen desinfiointiin!

Olin saanut sytykkeen ensimmäiselle villiyrttilääkekokeilulleni. Se oli vain pieni kuusesta irronnut pihkan palanen puoliksi liuotettuna öljytilkkaan, jonka sekaan oli survottu piharatamonlehti. Mutta se oli alku innostukselle, jonka myötä olen päätynyt käyttämään villiyrttejä monipuolisesti mausteina, ruokana, ravintolisinä ja rohtoina.

Erityisesti rohtokäytöstä mainittaessa kohtaan samankaltaista epäluuloa, jota itselläni oli. Kriittisen ajattelun tärkeys on tullut minulle tohtorikoulutettavana tutuksi. Ja erityisen tärkeää se onkin, kun joku maallikko, kuten minä, puhuu jonkinmoisesta lääkitsemisestä. Mainittakoon varoittavana esimerkkinä älykkönä ja Applen perustajana tunnettu Steve Jobs, joka luotti syövän hoidossa enemmän mehudieettiin kuin koululääketieteeseen. Moni asiantuntijakaan silti tuskin kiistää kasvien käytön potentiaalia muun lääketieteellisen hoidon tukena. Onhan suuri osa nykylääkkeidenkin vaikuttavista aineista synteettisiä versioita yhdisteistä, jotka on alun perin löydetty kasveista.

Kokemukseni perusteella jotkin yrttirohdot soveltuvat erinomaisesti ainakin pienten haavojen ja muutamien iho-oireiden hoitoon, yskään ja joihinkin ruuansulatuselimistön vaivoihin. Virossa kuulemma lääkäri saattaa määrätä tavanomaisen lääkekuurin tueksi vaikkapa jonkinlaisen yrttiteesekoituksen. Tällaisen yrttitietouden lisäämiseksi ja oman hortoiluharrastuksen tueksi aloin viime vuonna suunnittelemaan mobiilisovelluksen tekemistä. Nyt kasassa alkaa jo olemaan jokseenkin käyttökelpoinen sovellus.

Jo aivan hortoiluharrastuksen alkuajoilta pääasiallinen tietolähteeni on ollut Ammatti-instituutti Iisakin hallinnoiman Yrttitarha-projektin upea tuotos yrttitarha.fi. Vuonna 2000 päättyneen projektin kattava sivusto ei korkeasta iästään johtuen taivu kovin hyvin mobiiliselaimeen. Minulle onneksi ystävällisesti myönnettiin lupa tehdä ja julkaista sivuston sisällön pohjalta tämä työstämäni äppi.

Sovellus kulkee tällä hetkellä työnimellä Yrttipiha ja se tullaan julkaisemaan vapaana ohjelmistona Sailfish OS:lle todennäköisesti lähikuukausina. Aluksi mukana tulee olemaan rajattu määrä yrttejä kaikki yrttitarhan jopa 130 yrtistä kuvineen ja tietoineen, sekä yksinkertainen hakutoiminto. Myöhemmissä versioissa mukaan tulee oirehaku ja mahdollisesti muuta sivuston materiaalia kuten keräys- ja viljelyohjeita, sekä reseptejä. Suunnitelmissani ei ole julkaista sovellusta muille alustoille.

Ennen julkaisua sovellukselle tarvitaan vielä kuvake! Voit auttaa suunnittelemalla sellaisen, ja antamalla luvan sen käyttöön Creative Commons- tai jollain muulla avoimen koodin projektiin soveltuvalla lisenssillä. Kuvakkeen olisi hyvä jossain määrin noudattaa Sailfish-kuvaketyyliä. Kiitos avusta!

PÄIVITYS 23.8.2018: Sovellus alkaa olemaan kuvaketta ja tietoja-sivua vaille valmis julkaistavaksi. Se tulee näillä näkymin ennakkotiedoista poiketen sisältämään kaikki Yrttitarhan yrtit heti ensimmäisestä versiosta alkaen.

PÄIVITYS 30.8.2018: Yrttipiha-sovellus on julkaistu Jolla-sovelluskaupassa.

Frank,

Tämä on kolmas päivitys tarjoamaanne mainoksia tursuavaan sähköiseen opiskelijakorttiin, joka aiheuttaa laajaa käyttäjäkuntaa koskevia ongelmia. Vaikuttaa siltä, että olette ulkoistaneet ohjelmistotestauksen sovellustanne käyttäville opiskelijoille.

Päivityksessä ei olisi montaa asiaa voinut mennä huonommin. Ensimmäinen ilkeä yllätys uusimman päivityksen myötä oli, että olitte kadottaneet kaikki tietoni. Minulla kävi tuuri, että huomasin tämän avattuani sovelluksen vahingossa tilanteessa, jossa pystyin kaikessa rauhassa rekisteröitymään uudestaan. Opiskelijaruokalan kassalla se olisi ollut vielä ilkeämpi yllätys. Onneksi sentään Unicafen henkilökunta on Frankin ongelmiin hyvin tottuneina ymmärtäväistä, ja yleensä myöntävät opiskelija-alennukset vaikkei digikortti toimisikaan. Julkisen liikenteen lipuntarkastajat eivät kuulemma ole yhtä ymmärtäväisiä.

Uudelleenrekisteröinti onnistui siihen asti, kunnes tietoihini piti liittää valokuva. Otin selfien suoraan Frank-sovelluksessa taustallani valkoinen seinä: "Bad request". Aha? Ei kovin hyödyllinen virheilmoitus. Sama hyödytön imoitus lyötiin eteen vaikka kuinka monella eri kuvalla kokeilin. Mainosten seasta löysin tiedon, että muillakin on ongelmia ja linkki ohjeisiin joissa pyydettiin kokeilemaan kuvan lähetystä verkkosivujen kautta. Kuvani oli ensin "väärää tiedostomuotoa", kunnes vaihdoin tiedostopäätteen isoista kirjaimista pieniin (oikeasti??). Seuraavaksi: "Voi hitsi! Kuvasi ei valitettavasti vastaa teknisiä vaatimuksia. Tarkistathan, että kuvasi on oikeanlainen." Ohjeissanne pyydettiin passikuvamaista värikuvaa ilman hattuja ja aurinkolaseja. Vaikka ilmeeni olikin tässä vaiheessa jo hieman v#ttuuntunut, luulisi tämän kelpaavan:

Kenties hämmentävintä koko sopassa on, että oletatte opiskelijoiden olevan alkavasta lukukaudesta lähtien valmiita maksamaan tästä. Maksullisuus olisi kenties hyväksyttävää, jos mainokset eivät enää hyppisi pyytämättä tielle opiskelijakorttia avatessa, ja ennen kaikkea jos otattaisitte vastuun tilanteista joissa nykyisenkaltaiset puutteet palvelussa saavat opiskelijan vaikeuksiin.

Frank-sovelluksella on Play storessa 2,5 tähteä viidestä, mikä kertoo hyvin karua kieltä siitä, miten laajoja puutteita palvelun toimivuudessa on koko olemassaolonsa aikana ollut, ja että palvelua ei ole kehitetty opiskelijoiden toiveet edellä. Rohkaisen kaikkia tämän lukevia opiskelijoita auttamaan Frankia palvelemaan meitä paremmin kirjoittamalla arvostelun Play Storeen.

Kuvani lisääminen sähköiseen opiskelijakorttiin ei toiminut sovelluksessanne eikä verkossa, joten pyydän teitä ystävällisesti lataamaan sen tästä linkistä ja lisäämään korttiini. Jos tämä on mielestänne "Bad request", pyydän teitä tällä kertaa kertomaan mikä mielestänne on pielessä.

Ystävällisesti,
Jussi Tiira
Jatko-opiskelija
Helsingin Yliopisto

Viime viikonloppuna julki tullut Facebook-sovellusten väärinkäyttö poliittiseen manipulointiin käynnisti jälleen keskustelun palvelun pimeistä puolista. En liene ainut joka fantasioi tämän käyttäjiensä datalla tuottonsa tekevän somejätin palveluista luopumisesta. Mutta onhan se vaikeaa.

Vaikka syitä luopumiseen olisi kuinka pitkä lista, olemme niin riippuvaisia ettei se välttämättä käytännössä onnistu. Enkä tarkoita pelkästään psykologista addiktiota, vaan esimerkiksi palveluun juurtuneita harraste- ja keskusteluryhmiä, joihin ei ilman pääse osallistumaan.

Jos joitain Facebookin toimintoja pitää itselle hyödyllisenä, ei siitä välttämättä kannata luopua. Keventämällä voi päästä hyvään kompromissiin. Tässä pari keinoa siihen.

1. Korvaa kännykkäsovellukset

Eniten tietoja ilmeisesti vuotaa Facebook ja Messenger -sovelluksista. Huhutusta salakuuntelusta ei ole uskottavaa näyttöä, mutta kuka hullu sellaiseen ryhtyisikään, kun esimerkiksi sijainti ja kontaktit kertovat käyttäjästä (lue: tuotteesta) paljon enemmän. En ole virallisia sovelluksia koskaan käyttänyt, mutta kuulemani ja lukemani perusteella ne ovat lähinnä takkuilevia ja virtasyöppöjä vakoiluohjelmia.

Ratkaisuehdotus: Korvaa virallinen Facebook-sovellus vähemmän tietojasi vuotavalla vapaalla vaihtoehdolla, kuten Sailbook Sailfishille tai Face Slim Androidille. Poista Messenger. Viestittelyyn sinulla varmasti on jo käytössäsi parempia keinoja, kuten Telegram tai Matrix.

2. Säädä edes tärkeimmät asetukset

#deletefacebook-liikehdinnän käynnistäneen tietojenkeruun uhrit olisivat voineet estää tapahtuneen yksityisyysasetuksiaan viilaamalla. Kaikkia Facebook-asetuksia ei välttämättä tarvitse kahlata läpi (vaikkei sekään varmaan pahitteeksi olisi), kun muutamalla tärkeällä muutoksella voi parantaa tietoturvaansa huomattavasti.

Ratkaisuehdotus: Hyvät ja ajantasaiset pikaohjeet asetusten viilaamiseen löytyvät esimerkiksi tämän Ylen jutun lopusta.

3. Päätä itse mitä luet

Faboa voi päätyä kuin huomaamattaan käyttämään uutis- tai blogikeräimen asemassa. Feedi täyttyy kuin itsestään kiinnostavan oloisista artikkeleista. Tässä päädytään kuitenkin tuntemattomien algoritmien armoille. Niiden on todettu aiheuttavan mm. kuplautumista ja poliittista polarisoitumista, ja loppupeleissä näkemäämme ohjaavat mainostajien ja Facebookin taloudelliset intressit – ja toisinaan ihan vaan hämärät manipulointi-ihmiskokeet. Tämä ei ole leikin asia, vaan uhka demokratialle.

Ratkaisuehdotus: Kerää aktiivisesti seuraamasi sivustot ja sisällöt kuten uutiset, blogit ja podcastit syötteenkeräimeen. Hakemalla löytyy useita hyviä vaihtoehtoja. Eniten keräimestä saa irti, jos sitä voi käyttää kaikilla laitteilla, joten kannattaa valita web-pohjainen ratkaisu. Jos tarjolla on tämän päälle mobiilisovellus, niin aina parempi. Mistä kaikesta sisällöstä sitten on saatavilla RSS- tai Atom-syöte? Saatat yllättyä kuinka suuresta osasta; eikä tämäkään blogi ole poikkeus.

Johtopäätös

Facebookista lähteminen ei välttämättä tunnu hyvältä ratkaisulta vaikka mieli tekisikin. Keventäminen tarjoaa molempien vaihtoehtojen parempia puolia: aikaa säästyy, ja yksityisyys ja kontrolli omaan sisällönkulutukseen paranevat ilman että jää paitsi palvelun hyödyllisistä puolista.

Kuten kaikessa kuluttamisessa, tässäkin piilee vaikuttamisaspekti: Mitä enemmän Facebookia käytät, sitä enemmän mainostuloja sille kertyy ja sitä suurempi syy kavereillasikin on sitä käyttää. Jokainen Facebookilta saamatta jäänyt mainoseuro horjuttaa osaltaan sen monopolia ja tekee tilaa paremmille vaihtoehdoille.

Sisältö ei ainakaan tässä vaiheessa tule rajoittumaan mihinkään tiettyyn aihepiiriin, vaan julkaisen kiinnostusteni kirjon ja lukijain toiveiden mukaan. Pääasiallinen julkaisukieli on suomi, mutta poikkean tästä tarvittaessa.

Blogin nimi ei ole mikään suuren luovan ajattelutyön tuotos. Jussi24, juhi24 tai J24 variaatioineen ovat nettinickejäni jo noin 15 vuoden takaa. Kaipa niistä on alkamassa muodostua pikkuhiljaa jonkinmoinen henkilöbrändi.

Blogialustana toimii heti kättelyssä näppäräksi ja nätiksi osoittautunut vapaa ohjelmisto nimeltä Ghost. Kuvituksena käytän omia näpsyjäni aina kun mahdollista.