Terkkuja tulevaisuudesta! Kävin juuri kirjastossa printtaamassa 19$ maksaneeseen tietokoneeseen kotelon biohajoavasta muovista.

Tietokoneen ohjelmisto on tehty kymmenien tuhansien ihmisten yhteistyönä, muttei maksa mitään. Opetan koneen avulla kumppanilleni ohjemointia, jotta hän voisi hyödyntää työssään paremmin koneoppimista.

Kuulostaa scifiltä, tuntuu scifiltä, mutta kyseessä on viime keskiviikko.

Tulostusreissu oli toinen käyntini Oodissa. Ensimmäisellä kerralla järjestin pienen työpajan, jossa ystävien ja tuttavien kesken pantiin hitaaksi käyneisiin läppärivanhuksiin vipinää asentamalla magneettikiekkokiintolevyjen tilalle SSD-asemat ja käyttöjärjestelmiksi Linuxit.

Oodin ryhmätila 2. Levyjen vaihto sujuu siihen malliin, ettei uskoisi kaikkien olevan ensimmäistä kertaa tietokoneen komponentteja asentamassa.

Tämä tekemisen meininki on vahvasti läsnä koko kakkoskerroksen kaupunkiverstaalla. Värkkäilyjen lisäksi tiloja käytetään luovasti erilaisiin kokouksiin ja muihin ryhmätöihin, eikä spontaaneilta maker-kulttuuria sivuavilta keskusteluilta voi välttyä. Printtaillessa moni tuli myös kysymään, mitä nämä laitteet ovat ja mitä niillä valmistan. Täällä oppiminen ja inspiroituminen käy vahingossa.

Hacker ja makerspacejen jo sinällään hieno konsepti on nostettu kaupunkiverstaalla kokonaan nextille levelille tuomalla se keskelle kaupunkia ja madaltamalla kynnykset minimiin.