Valokuvausinnostukseen johtaneet HDR-kokeilut
Valokuvausharrastukseni noin kymmenvuotisrajapyykin kunniaksi kuvia silmiänne hivelemään.
Valokuvien näpsimisestä alkoi muodostua minulle harrastus kutakuinkin kymmenen vuotta sitten. Tekosyy julkaista jotain! Jutun kuvitus on juuri tuota alkupään tuotantoa, jota leimaa erityisesti HDR-innostus.
Lyhyesti tekniikasta: HDR (sanoista High Dynamic Range) valokuvauskontekstissa tarkoittaa kuvan ns. dynaamisen alueen eli sävyjen erottelukyvyn laajentamista yhdistelemällä useita valotuksia. Näin voidaan kompensoida sitä, että kameran kennon tallentama dynaaminen alue on paljon ihmissilmän havaitsemaa kapeampi. Tästä syystä esimerkiksi vastavaloon kuvaaminen tuottaa hankaluuksia.
Vastaavasti tavalliset näytöt kykenevät toistamaan varsin kapean dynaamisen alueen, joten HDR-kuvien D-alue pitää tiivistää tarkoitusta varten. Tähän kehitetyt lukuisat erilaiset nk. tonemapping tekniikat ja algoritmit jättävät varaa kaikenlaiselle leikittelylle ja kikkailulle.
Liika kikkailu näkyy helposti myös artefakteina kuten haloina. Vaikka moni kokeiluistani ei edustakaan realistisinta lähestymiskulmaa, olen pyrkinyt välttämään pahimmat ylilyönnit.
Ensimmäiset HDR:t tein ennen ensimmäisen järjestelmäkamerani hankkimista. Alla eräs varhaisimmista, ja samalla edelleen yksi suosikeistani. Lainakameralla näpsitty.
Vuosikymmenen alkupuolella HDR-kuvien tekoon löytyi jo kiitettävästi softaa. Alkuvaiheessa käytin enimmäkseen Photoshopista löytyneitä HDR-työkaluja ja satunnaisesti PhotoMatixia. Sittemmin olen siirtynyt kuvankäsittelyssäkin täysin avoimen lähdekoodin käyttöön. Käytössä on erityisesti Enfuse, Luminance HDR ja Darktable. Valotusten haarukoinnissa puolestaan avustaa suoraan kameraan asennettava Magic Lantern.
HDR on niitä kuvankäsittelyn osa-alueita, joissa keskenään hyvinkin erilaisia työnkulkuja tuntuu olevan lähes yhtä paljon kuin kuvaajia. Sitä myötä teoksiin helposti syntyy tunnistettava persoonallinen tyyli. Käyttämäni työnkulut eivät ole tarkkaan varjeltuja salaisuuksia, vaan avaan niitä pyynnöstä vaikka vaihe vaiheelta.
Nykyisin ei tosin välttämättä käsin tarvitse muuta tehdä kuin painaa laukaisijaa. Esimerkiksi kännykkäni HDR-automatiikka nappaa kolme valotusta silmänräpäyksessä ja jpeg-lopputulos on valmis sekunnissa-parissa. Harmillisesti tonemapping-säätöjä ei pääse tekemään itse, mutta ainakaan haastavissa valotusolosuhteissa kuvaaminen ei voisi paljoa helpommaksi tulla.
Hurjaa vauhtia kehittyvä valokuvausautomatiikka on monessa mielessä tervetullutta, mutta minulle HDR-kuvauksen hohto liittyy laajan D-alueen tuomaan vapauteen valita mitä tallentamassani näkymässä haluan korostaa.
Periaatteenani on luopua osasta tekijänoikeuksistani koskien valtaosaa tuottamistani digitaalisista sisällöistä. Mielestäni sisältöjen vapaa jakaminen ja remiksaus kuuluu netin aikakaudelle toisin kuin nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö. Niimpä tämän blogin sisällöt on vastikään lisensoitu Creative Commons -lisenssillä.